Lavatanssit

Lavatanssit ovat tuttuja monelle lajin harrastajalle

Lavatanssit ovat monelle tanssin harrastajalle tuttuja. Tanssilajit vaihtelevat foxtrotista humppaan, tangoon ja valssiin. Tanssilavoilla saattaa törmätä myös vanhempiin tanssilajeihin, joita ovat muun muassa polkka, jenkka ja masurkka. Toisilla tanssilavoilla kuullaan yhtyeestä riippuen jopa latinalaisia rytmejä, vaikka ne eivät Suomessa kuulukaan perinteisten tanssityylien joukkoon. Tanssityylinsä saa valita ihan itse ja pukeutumiseen ei ole mitään erityisiä sääntöjä. Mikäli aikoo pyörähdellä tanssilattialla useamman kerran, kannattaa valita jalkaan hyvät tanssikengät. Lavatansseilla on Suomessa pitkät perinteet ja niitä on harrastettu jo kymmeniä vuosia. Useassa vanhemmassa suomalaisessa elokuvassa käydään kesäaikaan tanssilavoilla huvittelemassa ja paria etsimässä.

Lavatanssit ovat useimmiten paritansseihin keskittyneitä huvitilaisuuksia. Monesti tanssipaikka sijaitsee tähän tarkoitukseen rakennetuilla tanssilavoilla, kaupunkien ulkopuolella. Suuret kyltit teiden varsilla opastavat perille. Tanssilavakulttuuriin kuuluu myös nostalgiaa.

Mistä löytää sopiva tanssipaikka?

lavatanssit

Mikäli haluaa löytää tiensä tanssilavoille, pitää ottaa selvää, mistä niitä löytyy. Suomesta löytyy yli 300 säännöllistä tanssilavaa. Netistä löytää tanssipaikkoja maakunnittain. Sieltä on helppo tarkistaa yhteystiedot, osoite ja se, milloin tansseja järjestetään.

Usein tanssipaikka löytyy suhteellisen läheltä omaa asuinpaikkaa, joten se voi ainakin harrastuksen alussa madaltaa kynnystä lähteä lavatansseihin. Mukavassa kaveriporukassa on helppo lähteä matkaan. Mikäli tanssiminen jännittää, voi käydä ottamassa muutaman tanssitunnin ennen tanssilavalle lähtemistä. Tanssilavoilta löytyy usein jonkinlainen ruoka- ja juomatarjoilu, joten virvokkeita ei tarvitse ottaa mukaan.

Lavatansseissa tapaa muita lajin harrastajia

Lavatanssit ovat kuin mikä tahansa harrastus, joten sielläkin tapaa muita samasta lajista pitäviä ihmisiä. Tanssit ovat sosiaalisia tapahtumia ja harrastus vaatii kuntoa. Tanssien opetteleminen vaatii kärsivällisyyttä ja tanssitekniikkaa voi hioa lisää, aina jokaisella tanssikerralla. Lavatanssiharrastus on opettavaista ja vie mukanaan. Mikäli baareissa käyminen ei kiinnosta, voi tanssilavoilla käyminen olla mukava vaihtoehto.

Rytmikäs tanssi tuo iloa elämään. Aloittelijan ei tarvitse osata kuin muutama tanssilaji tämän harrastuksen aloittaakseen. Käytännöt ja etiketit tulevat tutuksi ajan myötä. Yleensä miesten ja naisten haut vuorottelevat ja samaa tanssilajia soitetaan kaksi tanssia peräkkäin. Usein hakuvuorot näkyvät valotaululla. Lavatansseissa tanssiin kutsusta ei yleensä kieltäydytä. Alkuun voi käydä vain katsomassa tansseja, mikäli ei heti uskaltaudu mukaan.

lavatanssit

Lavatanssit ja niiden historia

Tällä Merikievari sivustolla aiheena ovat myös lavatanssit ja niiden historia. Ennen 1800-luvun puoliväliä tanssia harrastettiin riihissä, tuvissa, silloilla ja teillä. Alustaksi kelpasi hiekkakenttä tai tasainen kallio. Tanssilavoista Suomessa on löytynyt mainintoja aina 1879 asti. 1940-luvulla rakennettiin tanssipaikkoina toimivia avolavoja. Suomessa kiellettiin tanssi toisen maailmansodan aikana. Välirauhan aikana tanssi oli sallittua, mutta se kiellettiin taas jatkosodan aikana. 1950-luvulla kuvaan astuivat isommat paviljongit.

Alkuun eri tanssilajit tulivat tutuiksi ystävien tai sukulaisten kautta. Niitä opeteltiin yhdessä. Sittemmin järjestettiin erilaisia tanssikursseja. Lavatanssit houkuttelevat edelleen kaikenikäisiä tanssijoita. Nykyään tanssista on tullut yhteisöllisempää. Erilaiset lavatanssikerhot ja -yhdistykset järjestävät tanssimatkoja eri tanssilavoille ympäri Suomen. Lavatanssikulttuuri on elinvoimainen, vaikka jotkut pitävät näitä perinteisiä tansseja vanhanaikaisina. Useimmissa häissä kuitenkin tanssitaan vielä perinteisiä tansseja, joten niiden osaaminen kuuluu lähes yleissivistykseen.